25.10.16 Innovaatio- ja muutosjohtaminen

Innovaatiojohtaminen. Ajatus lähtee liikkeelle Pascalen (1999) kompleksisuusteoriasta johtamasta innovaatioprosessin ensimmäisestä periaatteesta, että tasapainotila on yhtä kuin kuolema. Pysymällä liikkeellä yritykset saavuttavat stabiliteetin alati muuttuvassa yritysmaailmassa. Muutos on hyväksi, jos kaikki muukin ympärillä muuttuu. Jos yrityksesi pysähtyy muiden jatkaessa liikkumista ja muuttumista, yrityksesi jää jalkoihin. Tätä aihetta ja teoriaa ovat käsitelleet Glegg ja kumppanit laajemminkin kirjassaan Managing & Organizations (2009, 379 -380). Innovaation he ovat määritelleet uuden prosessin tai tuotteen/palvelun luomisena, jolla on vaikutusta yrityksen toimintatapaan. Innovaation ei kuitenkaan tarvitse aina olla täysin uusi ja maata mullistava, vaan se voi olla myös yrityksen vanhaan toimintaan pohjautuva, mutta olennaisesti paranneltu tuote tai prosessi (lähde: http://www.stat.fi/meta/kas/innovaatio.html). Innovaatiojohtamisen teemaan liittyen luennolla oli puhetta, että innovaatioprosessi kuuluu yrityksen pääprosesseihin ja sitä tulisi johtaa. Ja kun yrityksen innovaatioita johdetaan, silloin johdetaan paitsi itse innovaatioprosessia myös ihmisiä, resursseja, rahoitusta ja verkostoja. Huomiota kiinnitetään myös strategian visiointiin ja ennen kaikkea organisaation sisäiseen yhdessä oppimiseen. Innovaatiojohtaminen onkin näin määriteltynä melko kokonaisvaltaista johtamista.

                                                                                                          

Luennolla oli jälleen mukana vierailija yritysmaailmasta, tällä kertaa Mikko Laakkonen, toimitusjohtaja ja osakas perheyrityksestä nimeltä Hydroline. Hän johdatteli meidät muutosjohtamisen aiheen pariin. Ilmoille nousikin heti puheenvuoron aluksi ajatus siitä, että onko tänä päivänä enää muunlaista johtamista olemassakaan kuin muutosjohtaminen, sillä muutos on tämän päivän yritysmaailman tosiasia. Ja muutosta tapahtuu aina vain kiihtyvässä tahdissa. Ajatus on relevantti, sillä maailma muuttuu, kilpailu kiristyy jatkuvasti muun muassa globalisaation seurauksena, kustannuspaineet kasvavat ja teknologia kehittyy. Paikallaan pysymällä ei yksinkertaisesti selviä, vaikka muutos onkin hankalaa ja muutosvastarinta niin usein ihmisten ensimmäinen reaktio uuteen tilanteeseen. Johtajuuteen liittyen puheenvuorossa painottui ennen kaikkea se, että johtajuus on tekoja, eikä niinkään ansaittu asema. Tai näin ainakin Hydrolinella ajatellaan. Ja hyvähän tuo ajatus on. Muutoksen tulisikin lähteä liikkeelle ennen kaikkea johtajasta. Johtajan tehtävänä on kulkea joukon etunenässä ja osoittaa suunta, johon yritystoimintaa viedään, ja toimia yhtä lailla toiminnan toteuttajana kuin muidenkin työntekijöiden. Esimiehen myönteinen asenne ja kannustus lisäävät työntekijöiden menestystä. Johtajuuden ei näin ollen tulisi olla pöydän takana tuolilla mukavasti istuskelua ja työntekijöille kaukaa ohjeiden ja käskyjen huutelua. Tai voihan se sitäkin olla, mutta saako sillä mitään positiivista reaktiota aikaan työntekijöissä, se onkin aivan toinen kysymys.

Kukapa meistä sitten ei olisi joskus kohdannut muutosta? Kun kohtasit muutostilanteen, millainen oli sinun ensimmäinen reaktiosi? Seurasitko tilannetta kauempaa ja katsoit tarkkailijan tavoin, mitä tässä uudessa tilanteessa tuleman pitää? Vai olitko kriitikon tavoin heti lyttäämässä uuden idean, että väärinhän tuo on tehty, ei siinä ole mitään järkeä? Kenties seurasit tilannetta kyynikkona mutisten vierustoverille, että pieleen se menee kumminkin? Vai hyppäsitkö innostujana heti mukaan muutoksen virtaan ja jopa edesautoit muutoksen tapahtumista? Tunnistitko itsesi jostakin näistä muutoksen rooleista? Meidän kirjoitusporukasta löytyy kaksi tarkkailijaa ja yksi kriitikko. Muutoksen eteneminen ei olisi kovin vahvoilla meidän tiimissämme.