2.11.2016 Tietojohtaminen, osaaminen ja luottamus organisaatiossa

Keskiviikon 2.11 luento oli videoluento Joensuun kampukselta. Aiheena oli tietojohtaminen, osaaminen ja luottamus organisaatiossa. Luento oli jaettu kolmeen osaan esitysten mukaan. Ensin Mirjami Ikonen kertoi tietojohtamisesta yleisesti ja kävi läpi keskeisimmät käsiteet. Tämän jälkeen Päivi Kosonen kertoi väitöskirjansa tutkimusten pohjalta asiantuntijoiden johtamisesta. Lopuksi Kirsti Malkamäki kertoi johtamisjärjestelmän merkityksestä keskittyen erityisesti luottamukseen.

Videoluentoa oli melko hankala seurata ja aiheeseen keskittyminen tuotti haasteita. Tähän syynä oli esimerkiksi se, että luennoitsija ei ollut läsnä samassa tilassa eikä voinut ottaa videon kautta kuulijoita niin hyvin huomioon. Toinen syy voi olla se, että luennoitsija ei ollut tuttu, johon kurssin aikana oli jo kerennyt tottumaan. Yksi syy on tietysti myös se, että tämän luentokerran aihe ei tuntunut itsestä niin mielenkiintoiselta kuin ehkä muiden tämän kurssin luentokertojen aiheet.

Luennon aluksi Mirjami Ikonen käsitteli ydinsanaa, knowledge. Tietojohtaminen on englanniksi knowledge management, mutta sana knowledge ei ole yksiselitteinen suomen kielessä. Se voi tarkoittaa tietoa, tietämystä tai osaamista. Eri asiayhteydessä sen merkitys vaihdella. Tästä Ikonen näytti esimerkkejä sitaattien muodossa. Yksi sitaattiesimerkki oli kuuluisa lausahdus ”Knowledge is power” –  ”Tieto on valtaa.”

Tunnin aiheeseen virittäydyttiin pariporinan muodossa, jossa tuli pohtia kysymyksien pohjalta oppimista organisaatiossa. Pohdintojen lopputuloksena todettiin, että organisaatio voi oppia esimerkiksi uusia käyttäytymistapoja, ja jos jokainen työntekijä on valmis oppimaan uuttaa, muutos on mahdollista.

Tämän jälkeen Ikonen siirtyi käsittelemään tietämyksen lajeja ja keskeisiä käsitteitä. Tietämykseen lajit jakautuvat kahteen osaan, hiljaiseen tietoon (Tacit knowledge) ja eksplisiittiseen tietoon. Hiljainen tieto on kirjaimellisesti tietoa, jota on vaikea pukea sanoiksi, kuten pyörällä ajaminen. Eksplisiittinen tieto on sen sijaan tietoa, josta pystyy puhumaan ja jonka pystyy laittamaan tallennettuun muotoon. Sen jälkeen Ikonen käsitteli myös, mitä on tietämyksen johtaminen (knowledge management) ja organisaation oppiminen (organizatinal learning). Omasta mielestäni tämän kaltaisten keskeisten käsitteiden sisäistäminen on tärkeää koko aihekokonaisuuden oppimisen kannalta, joten käsitteiden läpi käyminen oli mielestä hyvä asia.

Ikosen esityksen loppua lähestyttäessä käytiin läpi tietämyksen lähteitä, joita olivat tekemällä oppiminen, tarinoiden kuunteleminen ja yleiset selonteot. Tämä oli mielenkiintoinen kohta, sillä tietämyksen lähteet pätevät lähes missä tahansa oppimisessa. Esimerkiksi tarinoiden kuuntelemisen kohdalla Ikonen nosti esille, että tarinan ei tarvitse olla tosi, jotta se olisi opettavainen, sillä tarinat auttavat ymmärtämään vaikeita asioita. Esimerkiksi elokuvienkin kautta voi tapahtua oppimista. Tämän lisäksi Ikonen esitteli organisaation oppimisen edistämisen muotoja, kuten huumori, improvisaatio ja pienet voitot. Myös oppimattomuutta tai poisoppimista korostettiin, sillä se voi olla vaikeaa, mutta tärkeää organisaation oppimisen kannalta.

Ikosen esityksen jälkeen Päivi Kosonen ja Kirsti Malkamäki pitivät omat esityksensä. Päivi Kososen esityksessä ei ollut power point- esitystä ollenkaan ja hän käsitteli asiantuntijoiden johtamista lähinnä kyselemällä kuulijoilta ja kertomalla omista havainnoistaan tutkiessaan korkeakoulujen johtajia. Hänen esityksestään jäi mieleen, että joskus organisaation jäsenet luottavat johtajaan.  Joissain tapauksissa he eivät kuitenkaan luota johtajaan, mutta luottavat organisaatioon ja sitä kautta syntyy luottamus organisaation johtajaan. Kirsti Malkamäki jatkoi Kososen jälkeen myös luottamus-aiheesta.

Luento oli mielestäni liian hitaasti etenevä, joten mielenkiinto ei pysynyt koko ajan mukana. Vaikka pohtiminen on tärkeää oppimisen kannalta, mielestäni tällä luennolla tuli liian paljon pohdiskelu hetkiä eikä suoranaisesti uutta tietoa. Toisistaan poikkeavat luennot ovat kuitenkin hyvä asia, sillä se tuo vaihtelua ja mielenkiintoa oppimiseen.