11.11.16 Johtajuus, johtamistyylit ja valmentava johtajuus

Marraskuussa mennään ja meillä Johtamisen kurssin aamuluennon aiheena olivat erilaiset johtamisteoriat, johtamistyylit ja valmentava johtajuus.

Johtamisteorioiden puitteissa käsiteltiin piirreteorioita, johtamiskäyttäytymistä tutkivia teorioita sekä kontingenssiteorioita. Piirreteoriat keskittyvät tutkimaan, millainen on hyvä johtaja. Teoriat ovat peräisin viime vuosisadan puolivälistä, jolloin ajateltiin, että hyväksi johtajaksi synnytään. Tänä päivänä synnynnäinen johtajuus kuulostaa hieman vieraalta ajattelumallilta, mutta tuolloin johtajina toimivatkin lähinnä valkoiset, rikkaiden sukujen miehet, joilla johtajuus periytyi isältä pojalle. Onneksemme aika on tehnyt tehtävänsä ja nykykäsityksen mukaan synnynnäisten ominaisuuksien lisäksi hyvältä johtajalta vaaditaan muitakin edellytyksiä ja näin ollen johtajaksi voi kuka tahansa oppia ja siinä voi kehittyä. Johtamiskäyttäytymistä selittävät teoriat puolestaan pohtivat, miten pitäisi johtaa. Erilaisten johtamistyylien puitteissa johtajan huomio kiinnitetään joko tuotantoon, ihmisiin tai ei oikeastaan mihinkään laissez faire -tyylisesti. Neljäs vaihtoehto on toki myös kultainen keskitie, jossa huomiota kiinnitetään vähän sekä tuotantoon että ihmisiin. Luennon viimeisenä johtamisteorioiden osa-alueena käsiteltiin kontingenssiteorioita, joissa keskitytään siihen, miten johtajat tilanteittain valitsevat, miten tuota kyseistä tilannetta ja siinä vaikuttavaa ihmisjoukkoa johdetaan. Kuten luennoitsijakin luennolla mainitsi, niin tämä tilannejohtaminen tuntuu melko luontevalta johtamisvaihtoehdolta, sillä tilanteet ja johdettavat ihmiset vaihtuvat ja näin ollen johtajankin tulisi pystyä sopeutumaan ja vaihtamaan johtamistyyliään kunkin tilanteen vaatimalla tavalla.

Valmentava johtaminen, johtaja palvelijana ja johtaja motivoijana -johtamisnäkökulmat edustavat uudempia johtamissuuntauksia. Luennolla esitettiin kysymys, onko johtaja palvelija? Mikäli johtaja on palvelija, Bojen ja Denneheyn SERVANT-teorian mukaan hän mm. palvelee ihmisiä, valtuuttaa, visioi, verkostoituu ja rakentaa tiimejä (Glegg yms.2008, Managing& Organizations, s. 147). Roosevelt on sanonut johtajuudesta, että ”paras johtaja on se, jolla on tarpeeksi järkeä valita oikeat ihmiset haluamiinsa hommiin, ja tarpeeksi itsehillintää olemaan häiritsemättä heidän työtään.” (lähde: http://www.hyvejohtajuus.fi/aforismit-mietelauseet/johtajuus-johtaminen-johtaja/) Tämän pohjalta johtaminen voidaan todellakin nähdä työn tekemisen mahdollistamisena ja johtaja tiimin rakentajana. Näin ollen johtaja olisi työntekijöiden palvelija. Toisaalta, jos johtaja on johtamistyyliltään tehtäväsuuntautunut, onko hän niinkään ihmisten palvelija vai keskittyykö hän johtamisessaan ja teoissaan palvelemaan tehtävää. Ja mikäli hän palvelee tehtävää, voidaan kysyä, onko hän SERVANT-teorian mukaisesti palvelija?

Luennon viimeisessä osuudessa käsiteltiin valmentavaa johtajuutta konsulttiyritys Talentreesta saapuneen vierailijan Henna Huovisen johdolla. Esille nousi etenkin coaching-lähtöinen valmentaminen, jolloin valmentajan omalla näkemyksellä ja kokemustaustalla ei ole merkitystä, vaan valmentajan tehtävänä on tavoitelähtöisesti luoda mahdollisuudet tulevaisuuden kehittymiselle ja uuden oppimiselle. Valmentaja ohjaa kysymysten avulla työntekijän vastausten äärelle ja näin herättää työyhteisön innostuksen ja sisäisen motivaation. Valmentavassa johtamisessa on havaittavissa jonkin verran yhteneväisyyksiä tuohon aiemmin mainittuun johtaja palvelijana -teoriaan, jos mietitään johtamisen visiointi ja motivointi puolia. Valmentavassa johtamisessa nousi kuitenkin esille yllättävä huomio, että valmentava johtaminen ei ole vain esimiehen työtä, vaan työyhteisössä, jossa jokainen yksilö on osa yhteisöä ja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi tehdään yhteistyötä, niin myös kannustus ja tsemppaus, jotka kuuluvat valmentavaan johtamiseen, kuuluvat jokaisen työyhteisön jäsenen vastuulle.